Matkoja ja retkiä järjestetään kiinnostuksen mukaan joitakin vuoden aikana. Jäsenillä on mahdollisuus esittää hallitukselle /tapahtumavastaavalle toiveita matka- ja retkikohteista.
VIINI- JA JUUSTOMATKA VIROON 16.-19.8.2023
Virve Nögesin kirjoittama matkakertomus:
Tallinnan satamasta suuntasimme kohti Viljandia. Oli aika nauttia kahvi ja eestiläinen lihapiirakka.
Kiertelimme vanhaa kaupunkia oppaan johdolla. Vanha linnoitus oli vaikuttava kauniine järvimaisemineen ja riippusiltoineen.
Lounais-Viro eli Mulgimaa on monille turisteille vieras alue. Siis tutustumaan. Suuntasimme Mulgi-kuntaan. Ensimmäinen kohteemme oli Heimtalissa tekstiilitaiteilija Anu Raudin kotiateljee. Hurmaava taiteilija otti meidät sydämellisesti vastaan vanhassa kotitalossaan. Sieltä jatkoimme Mulgi-savikodalle.
Seuraavana oli vuorossa ensimmäinen viinikohde, Mornan viinimuseo. Mornan Õnnetalu, jota pitää lääkäripariskunta Gavronski. Meille esiteltiin viini historiaa ja talon viinejä.
Ilma oli kuuma, yli 30astetta, joten piti kiirehtiä majapaikkaamme Kopra-taluun. Jotkut pulahtivat heti lampeen jäähdyttelemään. Päivällisenä oli mulgiruokaa. Majapaikka on täysin metsän keskellä.
Seuraavana päivänä kohteemme oli vasta avattu Mulgi-elämyskeskus, missä meille esiteltiin mulgien historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuutta. Kaikesta näkyi mulgien ylpeys itsestään. He rikastuivat pulavuosien aikana pellavan myynnistä. Tämä korkea itsetunto oli edelleen nähtävillä.
Matka jatkui lounaalle Otepäähän. Ohitimme Helmen linnoituksen rauniot, Taageperan upean linnan.
Seuraava viini-ja juustotila oli perheyritys Järisten veinitalu. Tuotteita esittelivät Kristel ja Martin Sööt. Olo oli kuin Kreikassa terassilla viiniköynnösten alla. Siellä juusto valmistetaan lampaan maidosta.
Matka jatkui Tarttoon, hotelliin yöpymään.
Aamulla Tartossa lähdimme Viron maatalousmuseoon. Aluksi meille esiteltiin sõiran eli rahkajuuston sekä juurileivän valmistusta. Silla aikaa, kun ne valmistuivat, kiertelimme ja katselimme. Lopuksi maistoimme sõiraa ja leipää. Olivat herkullisia.
Seuraavana vuorossa oli Andren juustotila. Sitä hoitaa pariskunta Erika Päälres ja Alvar Alviste. Näimme miten lehmä ( ”Mummukesed”) lypsetään lypsyrobotilla ja miten maidosta tulee juustoa? Näimme, miten maailman paras virolainen juusto valmistuu? Meille esiteltiin eri-ikäisiä juustokiekkoja. Annoimme myös lehmille leipää, silitimme vasikoita ja maistelimme tuotteita.
Loppuilta oli vapaata Tartossa kuljeskelua.
Viimeisenä päivänä tutustuimme ERMiin eli Eesti Rahvamuuseumiin. Siellä meillä oli tunnin esittely. Moderni museo, mikä sisältää menneisyyttä ja nykyisyyttä.
Imaveren lounaan jälkeen oli vielä viinimaistajaiset Habaja viinitehtaalla. Se on Julia-Marian Linnan ja Villy Paimetsan vanhoihin tiloihin kokoama monitoimilaitos, mikä valmistaa käsityönä viinejä lähialueen marjoista, raparperista ja jopa nokkosesta. Heillä on lisäksi pizzeria, jonka uunin ovat itse kasaan kyhänneet. Julia-Maria on myös valokuvaaja. Hänen upeita kuviaan oli näytteillä. Matka osoitti, kuinka paljon virolaisissa on yritteliäisyyttä. Ei pelätä riskejä, vaan rohkeasti eteenpäin, vaikka koko omena- tai viinirypälesato olisikin jonakin vuonna menetetty
RETKI PORKKALAAN/KIRKKONUMMELLE 7.9.2022
Syysretkelle osallistui ilahduttavasti reilut kolmekymmentä maamme lähihistoriasta ja kulttuurista kiinnostunutta henkilöä. Matkan aikana mukana oli opas Minna Saarinen, joka kertoi jo menomatkalla, mitä retkellä on odotettavissa.
Inkoon Degerbyn kylässä tutustuimme Igor-museoon, jossa paikalliset oppaat kertoivat koskettavasti vuonna 1944 Neuvostoliitolle luovutetusta Porkkalan ”vuokra-alueesta”, näimme esineistöä tuolta ajalta ja teimme kiertoajelun oppaan jatkaessa tarinointia.
Lounaan jälkeen matka jatkui Kirkkonummen Hvitträskiin, kansallisromanttiseen kolmen arkkitehdin ateljeekotiin, jossa perehdyimme erityisesti Eliel Saarisen elämään ja uraan oppaan kierrättäessä meitä asuintiloissa ja ateljeessa. Upean talon ikkunoista avautuivat mahtavat maisemat ja ehdimme vielä kierrellä hetken puutarhassakin.
Retken viimeinen kohde oli Pokrova, Neitsyt Marian suojeluksen kirkko, jossa toimii ortodoksisen veljesyhteisö. Isä Hariton kertoi meille väkevästi, koskettavasti ja ajatuksia herättävästi puolen tunnin ajan tuosta yksityisenä luostarina toimivasta tilasta, sen historiasta, omasta taustastaan ja ajatuksistaan. Ja kirkko oli sisältä vaikuttavan kaunis.
Syysretkemme anti oli moninainen, ja vain tunnin ajomatkan päässä Salosta!
LIIKUNNALLINEN RETKI KISAKALLION URHEILUOPISTOLLE 28.4.2022
Bussi lähti Salon torin kupeesta klo 9 ja reilun puolen tunnin matkan jälkeen olimme perillä Lohjan Kisakalliossa. Kahvikupin ja pullan äärellä kuulimme muutaman sanan Kisakallion urheiluopiston historiasta, nykyhetkestä ja päivämme ohjelmasta. Opistolla oli paljon väkeä: koululaisia, opiskelijoita, meitä senioreja, ukrainalaisia sekä vammaisurheilijoita 18 maasta. Retkeämme seuraavana viikonloppuna siellä pidettiin maailman ensimmäiset Pyörätuoliparicurlingin MM-kisat.
Meidän liikunnallinen aamupäivämme alkoi puolella ryhmäläisistä voimavanteen parissa ja toinen puoli pääsi kokeilemaan ampumista vastakaarijousella. Tehtäviä vaihdettiin niin, että jokainen sai kokeilla molempia lajeja. Voimavanteella tehtiin lämmittelyn jälkeen tasapainoa ja liikkuvuutta kehittäviä liikkeitä. Sen jälkeen siirryttiin venyttelyyn joko parin kanssa tai yksin ja lopuksi vielä käytettiin vannetta rentoutumiseen. Varsin monipuolinen väline tuli tutuksi ja muutamat meistä kävivät ostamassa vanteen kotijumppahetkiä varten. Jousiammunta oli myös oikein hauskaa, vaikka ei ihan helppoa ollutkaan. Jokainen taisi kuitenkin saada ainakin yhden nuolen osumaan tauluun ja mestarisainestakin oli joukossamme.
Maittavan lounaan jälkeen jatkettiin taas liikkumista kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä lähti jäähalliin pelaamaan keppicurlingia ja toinen porukka tutustui seniorispeleihin salissa, ja ajan puolivälissä tehtiin vaihto. Keppicurling ei myöskään lajina ollut ihan helpoimmasta päästä, varsin hankalaa oli antaa harjalla kivelle sopivalla voimalla vauhtia, jotta kivi olisi pysähtynyt oikeassa kohdassa. Mutta eihän se voitto olekaan pääasia, vaan rehti kisa! Seniorispelit sisälsivät varmaan kaikille tutumpia lajeja: tikanheittoa, mölkkyä, ilmapallolentopalloa ja liikunnallista risti-nollaa. Hauskoja lajeja kaikki! Kotiin lähtiessä kuului usealta taholta: Olipa mukava päivä!
